Järviseudun Sanomat 16.11.2005 (lyhennetty)

"...Röijy, kyrpy, ihtiriekko, sätiä ja häppä ovat kaikki sanoja, jotka löytyvät "suomennoksineen" Sirkka Männikön tekeillä olevasta Vimpelin murteen sanakirjasta.
Murteet ja erityisesti Vimpelin murre on kiehtonut Sirkka Männikköä jo opiskeluajoista lähtien. Jäätyään eläkkeelle rehtorin työstä vuonna 2003 hän päätti toteuttaa unelmansa ja tehdä teoksen, joka kokoaisi mahdollisimman kattavasti Vimpelin murteen sanat yksiin kansiin.
Tällä hetkellä Männiköltä löytyy listalta jo 1 500 vimpeliläistä sanaa.
– Nyt alkaa olla viimeinen hetki tehdä tällainen kirja, sillä monet sanoista liittyvät vanhoihin työtapoihin tai esineisiin, joita ei enää käytetä. Jotta sanat tulisivat mieleen, täytyy muistella vanhoja aikoja, Sirkka Männikkö kertoo.
Vimpelin murre luetaan länsimurteisiin, vaikka murteessa on paljon yhtymäkohtia itämurteisiin. Ts:n tilalla on lähes poikkeuksetta itäinen ht, esimerkiksi myö mennään mehtään kahtomaan mehtoja ja d:n paikalla on joko kato, v tai j. Vimpeliläiset sanovat esimerkiksi paian, pöyvällä ja sajes.
– Vimpelin murteessa on myös joitakin erikoisia taivutusmuotoja. Esimerkiksi missään muualla ei tunneta pojat-sanasta muotoa poikiilla tai tytöt-sanasta tyttöillä. Erikoista tälle alueelle on myös siirtymä-äänteet esimerkiksi korkeja, pimejä, maitova ja lähtövä.
Erikoiset taivutusmuodot eivät kuitenkaan tule olemaan sanakirjan antia. Aakkostettavat sanat ovat sellaisia, jotka ovat häviämässä jokapäiväisestä kielenkäytöstä tai joita muualla Suomessa ei todennäköisesti edes ymmärrettäisi......"

Sano se vimpeliläisittäin!
tikuta = kutoa puikoilla, haastaa riitaa tai terottaa viikatetta
silimikooli = pesuvati
viemistää = huimata
välävi = luukku
äärystää = haravoida kaadettua heinää pois ojan reunoilta
vespäämärkänä = "hiki hatussa"
kursia = ommella käsin harvoin pistoin
tillata = ruokkia, hoitaa eläimiä
ränkky = jakkara
ränkkynen = hankala, pahalla päällä oleva
konki = käytävä
pöyry = tukka, takkuinen tukka
sienteä = nuhraantunut, likaisen värinen
...."
Hienoa, että Sirkka on ryhtynyt tällaiseen urakkaan. Hän onkin paras mahdollinen tähän hommaan.
Onko tosiaankin niin, että tuon alla olevan listan sanoja ei muualla käytetä? Minulle nuo ovat tuttuakin tutumpia kaikki ja kylmän viileästi käytän niitä joka seurassa tarpeen vaatiessa. Yleensä minua on ymmärretty.

Sielläpäin on sellainenkin erikoisuus, että -e loppuisten substantiivien perään tulee aina vielä s-kirjain. Vaikkapa kones, hames, ases (joko veitsi tai kahveli - siis haarukka) jne.
Mutta.... kirvespä sitten onkin kirve.

Siskonpoika hiljattain lähetti ottamansa kuvan reissultaan Uudesta-Seelannista. Siinä hylje maata köllötti rantakiven päällä. Kuvan ytimekäs teksti oli: hyles.

Tällä murteella kun pääsee oikein kunnolla juttuporukkaan, niin kylläpä se ihanasti maistuu suussa ja korvissa.

Tuo koko seutukunta on murteellisesti jokseenkin erikoinen. Vimpelin, joka on Etelä-Pohjanmaata,  ylitse menee ns. savolaiskiila. Pitäjän läpi menevä jokikin on Savonjoki. Murre on siten aivan merkillinen sekametelisoppa näitä kahta vahvaa murretta. Siinä on vielä pikku hitunen Ähtävänjokea pitkin ammoin veneellä tuotua pietarsaarelaista ruotsiakin seassa.
Suht lähellä Kuortaneella, Lapualla tai Kauhavalla puhutaan jo ihan ehtaa eteläpohjalaista partta.

Lähinaapuri Veteli kuuluu taas Keski-Pohjanmaahan, Kokkolan piiriin. Siellä murre on ihan erilaista taas, vähän kuin Lapissa: "menthän kathomman" ja se kuuluisa: "messä palaa ja sikiä hukasa".