On yksi ruokalaji, mikä erityisesti saa vedet kihoamaan kielelleni ja jopa silmiini. Se on suomalainen tuore ruisleipä. Olen useimmat maailman herkut maistanut, mutta enpä ole löytänyt mistään maailman kolkasta uunituoreen ruisleivän voittanutta. Ja näillä leivillä en siis tarkoita niitä K-marketin leipiä, joissa ruis ilmeisesti on Eestistä tuotua, vaan nyt puhutaan kunnon ruisleivistä. Tuolta löytyy kuvia niistä ja minä pidättelen kyyneleitäni. Niin tekisi mieli maistaa niitä.

Valitettavasti ainakin minun lähikaupan leipätiskeiltä ei löydy muuta kuin näitä vaasa- ja oululaisia millä lie tykillä ruiskaistuja persoonattomia känttyjä. Usein vielä halkaisevat leivät, minkä jälkeen ei voi enää ruisleivästä puhua yhtään mitenkään. Se vähäinenkin rukiin maku on karannut huitsin harakoille. Liekö terveellistäkään.

Lapsena ja vielä nuorukaisenakin kävin ostamassa lähileipomosta ylikypsiksi menneitä tai suorastaan palaneita leipiä. Niitä ei kelpuutettu kauppojen tiskeille, mutta minä rakastin niitä. Sellainen leipä maksoi 20 penniä. Vieläkin muistan kuinka voi suli leivän pinnalle ja vielä sen päälle paitettu juustoviipalekin. Ne kokonaiset reikäleivät pyöritin puukolla ympäri kahteen puolikkaaseen, josta alapuolen söin aina ensin. Kyllä se oli ihanaa... Alapuolen nykyäänkin syön aina ensiksi.

Helsingin leipätiskeiltä jostain syystä häviävät aina parhaat ruisleivät tuotevalikoimista. Elannon häälimppuunkaan en ole törmännyt vuosiin. Se myytiin Karin Nybergille ja sen jakelukanavat eivät kohtaa minun päivittäisiä reittejäni. Tehdäänköhän sitä enää edes...

Aikoinaan oli oikein lehdissä julkaistu uutinen kun Vaasan sinisen näkkileivän valmistus lopetettiin. Tuo uutinen oli aikoinaan sekoittaa pääni tyystin. Siinä ja tässä, että en terroristiksi ryhtynyt. Miksi ihmeessä ne lopettivat sen eikä esimerkiksi Maukas-näkkileipää, joka sentään on paljon huonompaa - kylläkin parasta näkkileipää, mitä nykyään saa. Arvatenkin Vaasan näkkäri tehtiin aikoinaan puilla lämmitetyssä valtavassa uunissa päätellen siitä, että niistä olivat aina reunapalat kauniisti palaneet karrelle. Tehtaan nykyinsinöörille ei kelpaa kuin sähköuuni. Sehän säästää työpaikkojakin.

Onneksi naapurissani on hyvä leipomo - Haagan Leipä, jonka ruislimppu on täyttä tavaraa !