Minäpäs koetan myöskin muistella, mitkä ovat mieleenjääneimpiä konserttitilanteita, joita matkan varrella on eteen osunut. Parhaimmista ei välttämättä ole ollenkaan kyse. Tämän kirjoituksen idiksen kopsasin suoraan räpyläpölkyltä, jonka postaus asiasta on tuossa. Koska räpyläpölkky ei tehnyt tästä meemiä, niin en minäkään. Tehköön joku muu, aihe on hauska. Tai itse asiassa taisi hän tehdäkin meemin tästä.



1. Suzi Quattro Halkosaari 70-luvun alku
Järjestäjiltä oli huippunerokas idea laittaa korkea kana-aita maan tasalla olevan ulkolavan eteen. Ihmiset kiipeilivät aidalla ja taaempana olleet eivät siten nähneet mitään, vaikka yleisötilat olivatkin rinteessä. Suzi Quattro kaiken lisäksi on hyvin lyhyt nainen. Järjestysmiehet suihkuttivat kyynelkaasua aidalla kiipeilevien silmiin, jotta lähtisivät roikuskelemasta - huonolla menestyksellä. Uusia roikkujia tuli merenä aina vaan lisää. Kaverinikin loppuilta meni silmiään vetisteltäessä. Tuli kunnon sprayt suoraan naamalle.
Enpä muista koommin kokeneeni myöskään sellaista jatkuvaa tappelunjytkettä, kuin sinä iltana. Järjestysmiehet ja poliisit olivat kunnolla helisemässä. Siellä oli silloin kaikkien aikojen yleisöennätys Tulivuorirockit mukaan lukien.


2. Tasavallan Presidentti pitäjämme yhteiskoulu 70-luvun alussa...
Koulupolitikoinnin huippuvuosina kokoomusnuoret järjestivät Pressan soittamaan paikallisen koulun voimistelusaliin. Mehän pikkupojat yritimme päästä kaikista mahdollisista lävistä ja luukuista pummilla sisään. Kaikki mahdolliset salareitit kyllä tunsimme. Olihan eräillä humuilla jopa kiljupanoksia koulun kellarissa käymässä.
Saadessamme ulkopuolelta erään matalalla olleen ison ikkunan auki pörröinen Pekka Pöyryn kuontalo työntyi vastaan tivahtaen, että painukaahan vittuun siitä. Siinä sitä ihmettelimme, että olipas karvainen ukko. Niin myöskin yläpäästä, tuumasi Veikko-poika.

3. Wigwam Kisaranta 70-luvun vaihteessa joskus
Me pikkupojat olimme pitkiä hellepäiviä talkoissa rakentaen esiintymislavaa sekä korkeaa aitaa tanssialueen ympärille. Saimme sillä ilmaiset liput konserttiin. Sinne tulikin aivan valtavasti yleisöä aivan tosi pienelle  alueelle. Jopa 4000 lippua oli myyty. Se on aivan käsittämätön määrä ihmisiä sille pikkuruiselle, aidatulle maapläntille.
Konsertti oli loistava - kuulemma. Minä sinne en päässyt, koska äiti ei päästänyt.
Edellisenä iltana puoliksi sinne karkaamalla sentään näin kuopiolaisen progeyhtyeen, jonka nimen muistan vieläkin - Herennius Pontius.

4. Sielun veljet Tallinnassa 1985 ehkä...
Oli Rauhanristely Tallinnaan. Sitä menoa on vaikea tänä päivänä ymmärtää, kun laivalastillinen nuoria, resuisia, ankarasti bailaavia suomijuntteja säheltää keskellä silloista sosialistista Tallinnaa.
Se ruma, kivinen linnoitus sataman vieressä oli rockin mänkimispaikka eli Rauhanristeilyn huipentuma. Sieltä sisältä löytynee tänä päivänäkin jäähalli. Esiintymiset tehtiin kansojen välisen ystävyyden merkeissä, eli vuorotellen eestiläinen ja suomalainen bändi. Tönis Mägi ainakin oli siellä. Taisi olla Appelsin myös. Suomalaisista muistan ainakin Markku Arokannon - ja etenkin Sielun veljet.
Eestiläinen yleisön osa oli selvästikin valikoituja varmaankin sen perusteella, miten puolueessa oli kunnostauduttu. Kainot tytöt muistan mekoissaan kävelleen käsi kädessä pelokkaana tuijottaen suomalaista ördejengiä.
Kun Tönis Mägi oli heittänyt sosialistisesti salonkikelpoisen settinsä (lähes Tönis tökkiin..), hallin takaa jonossa rummun päristyksen  tahdissa marssivat siekkarit lavalle. Ja alkoi sssssäkenöivää, sssssäkenoivää...jne. Kiltti eestiläisyleisö katseli ristiriitaisin miettein, kun pojat puolialastomina transsissa eläiminä kiemurtelivat ja väänsivät.  Siitä keikasta tuli jopa siekkariasteikollakin hurja, hurja...
Suomi ja Eesti olivat silloin aivan eri maailmoja. Valtava kontrasti ehkä aiheutti sen hurjuudenelämyksen. Muistan myös vähän hävenneeni suomijengin käyttäytymistä siellä örinän keskellä.
Myöhemmin Olympia-hotelissa, jonne koko revohka oli majoitettu, tutustuin Jouko Hohkoon, joka osoittautui erittäin fiksuksi kaveriksi.

5. Kolumbus Kris - Krahli Teater (kellari) Tallinna noin 1994..
Eestin hurriganesit antoivat palaa eräässä kivoimmista rokkiklubeissa, missä olen käynyt. Nykyään sekin on hiipunut.  Mieleen on jäänyt aivan fantastinen versio CCR:n Midnight Specialista. Vai onko se nyt Leadbellyn tai jonkun sellaisen ihan alkuaan? Vieläkin porukkamme kohdatessa muistelemme nimenomaan sitä esitystä. Jopa hoilaamme.