Leppoisasti istun blogeja lukien, formulan Monacon harjoitusajot televisiosta takana ampiaisina pörräten ja hoidossani olevan Nova Scotian noutajan nukkuessa sohvalla mitä hassuimmassa  korkkiruuviasennossa.
Mietiskelen Lordihuumaa, joka ylittää jo kaiken mitä ikinä on tässä maassa koettu. Palvontahan on jo ylitse Juha Väätäis-tason, jos mahdollista.
Seiska-lehden boikottiadressissa on tällä hetkellä 131484 nimeä! Onhan siinä mukana minun ja muutaman ystävänikin nimet. Varmaankin on seassa myös tekaistuja nimiä sekä sukulaisten ja tuttujen nimiä lupaa pyytämättä.
Säälittävän typerä temppu skandaalilehdeltä, vaikka se onkin jo 7(!) vuotta vanha sitten hesarin kuukausiliitteessä julkaistu kuva. Seiskassa ei yksinkertaisesti ollut varmaankaan kykyä ymmärtää aikaansaamaansa reaktiota. Se olisi ollut aivan liian monimutkainen ajatusprosessi. Eivät malttaneet ja astuivat siihen samaan kuin minä keskipäivällä koirapuistossa...
Aivan hienoa, miten suomalaiset arvostavat Lordin pyyntöä halua säilyä kasvot anonyyminä. Kaikki kunnioittavat Lordin päätöstä. Aivan upeaa.
Itselläni on mukana tässä protestissa myöskin se, että joka kerta lehtitelineissä nähdessäni kyseisen ummehtuneen julkaisun, pilaan jollakin tavalla mieleni, kuten adressiin osallistuneista varmaankin useat muutkin.
Luulenpa kuitenkin ikuisena kerettiläisenä ja paradoksistina (keksin uuden sanan!), että loppupeleissä seka Lordi että seiskalehden talouspäällikkö nauravat matkalla pankkiin.
Mutta ennen kaikkea, mielenkiintoinen ilmiö. Tästä maasta vieläkin löytyy intohimoja.
Huomenna on Lordi-kansanjuhla Kauppatorilla. Odotan ennenäkemätöntä ihmisvyöryä. Siellä humussa olen minäkin.