Tiedättekös, mitä on mätkäle? Tuskin, sillä se on taas murresana sieltä jostakin syvistä metsistä, mistä minäkin olen maailmalle ponnistanut. Itse asiassa siellä päin se on mätkäles (kts. tuo).
Lapsuuden muistoihin kuuluu nuorisokahvilassa pilsnerillä istuneet sodan runtelemat miehet. Pöydän alla kaikilla jalat heiluivat rauhalliseen tahtiin toisen polven päällä. Saappaanvarsissa nimittäin olivat oksalakkapullot. Sopivasti ravistettuna kiinteä ainesosa sakkaantui pullonpohjalle ja yläosaan jäänyt kirkas neste olikin sitten täyttä viinaa. Voin vain kuvitella tyrmäävän makunautinnon. Varmastikin myös nousi päähän kuin pajavarasalla olisi kumautettu.
Ilmankos siihen aikaan sammuneita juoppoja makasikin naamallaan pitkin ojia ja pusikoita, mikä nykyään on oikeastaan hyvin harvinainen näky. Siihen maailman aikaan ei moisilla tapauksilla tsirrakuskeja vaivattu.
Kun eräs sodissa kunnostautunut, sittemmin juomariksi ruvennut veikkonen lähti autuaampiin ryyppyrinkeihin, jäämistönä häneltä jäi satamäärin mätkälepulloja. Niissä kaikissa pulloissa oli kivi sisällä.
Itse asiassa mätkäle taitaa olla pitkälti samaa kuin paremmin nimenä tunnettu pulituuri, josta myös juontuu sana puliukko. En ole ihan varma, mutta pulituurissa taisi joku toinen tapa, millä arvokas alkoholi erotettiin oksalakasta.
Itse en ole ikinä maistanut pulituuria, saati mätkälestäkään. Korkillisen saattaisin ihan mielenkiinnosta maistaa. Muutoin viinastouhut nykyään jäävät korkeintaan keskiolueeseen...

Niin, Koukku otti ja lopetti virkkoamisensa ja näköjään siirtyi jytymmille linjoille.