Olen saanut yllättäen ohjausta kirjoitukseen. Olen hämilläni. En todellakaan olisi uskonut ammattilaisen kiinnostuvan näistä pienistä tarinoistani. Minulle on osoitettu, miten pienillä keinoilla kirjoitusteni taso nousisi huomattavasti. Kunhan vaan keksisin aiheita, niin voisinpa yrittääkin.
Mistähän niitä kiskoisi?
Minua kiinnostaisi kirjoittaa samanlaisia juttuja kuin Pentti Haanpää. Nimenomaan juttuja rikkaalla, jo unohtuneella kielellä. Lopussa sidottaisiin tarina tukevalla narulla löysälle solmulle kiinni siten, että tihkuisi lukijallekin kunnon noro siemeniä.
Maailmastahan eivät aiheet lopu. Niitä löytyy niin kauan kuin silmänsä pitää auki. Minun tapauksessani vaan on niin, että en halua viime aikaisia näkemisiäni kirjoittaa minnekään ihmisten ihmeteltäväksi, ainoastaan omaan yksityseen pikkupäikkikseeni. Sekin on henkitoreissaan. En tiedä, mitä kirjoittaisi sinnekään. Elämä itsessään on niin ihmeellistä, ettei siinä ole tilaa luoda mitään, ainoastaan raportoida. Ja myrskyn silmästä lähtee vain gonzojournalismia. Nyt en osaa olla ulkopuolinen.