Näinä aikoina, kun normaaliaika teki illat yhtäkkiä sysiksi, ei riemuvirsiä tahdo saada millään aikaiseksi, vaikka kuinka käsiään vääntelisi. Onhan toki riemukasta kun kuiva yskä jytisee taukoamatta runnellen yöunet ja nenästä räkä virtaa kymenä. Enpä kuitenkaan niillä tarinoilla sen enempää viitsi ihmisiä hauskuttaa.
En taida olla ainoa, joka kaihon katsein tuijottaa ikkunasta pimeään sohjokkoon unelmoiden olevansa palmujen katveessa Arabian Lawrence-asussa daiquiri kätösessä  mariachien esittäessä ympärillä Cielido Lindoa.

Toisaalta tällä hetkellä yhtä hyvin voisi kuvitella olevansa läpimärissä vaatteissa, palelevana lentojätkänä Lapin kairoilla kaatokaverin kiroilessa ja vittuillessa kun justeeri taaskin on juuttunut kiinni kuusen tyveen.  Raskaskätisen pirramiehen oma vika se on.  Tuli puukkopainit Lapin yössä.

Jotenkin kummasti helpottaa tämä tietsikan kiinni napsauttaminen ja sukeltaa pimeyteen. Eikä juurikaan edes tarvinnut ponnistaa mielikuvitusta.  Jospa käsikopelolla löytäisin reitin kotiin töistä.
.