Tiedotusluontoinen asia kesken kiireen.
Olen vielä olemassa, taukoa on  vaan pitänyt. Enköhän vielä innostu tännekin merkillisiä sepustamaan. Innostumisesta se on kiinni. Sanomisen pakkoa kun minulla ei ole, enkä piittaa omia mielipiteitäni tuputtaa kenellekään. Säälinsekaisin tuntein sallin kanssavaeltajieni ajattelevan asiat ihan omilla aivoillaan.
Katselen siis vain ympärilleni ja annan kevättuulen puhaltaa aatokset pois ja mahdollisesti laittaa uudet tilalle. Tai olla laittamatta.
Mieluusti olisin kyllä täysin ajattematta joutavia ja olla ylipäänsä värkkäämättä mitään. Vain mennä, tulla, palata ja taas mennä.

Kirjoittelen sitten,  kun hommasta hupia tuntuisi irtoavan.
Ehkäpä jo huomenna taas. Ken tietäisi? En ainakaan minä.