Top5 oudot koristeet
Onko sinulla outoja koristeita tai roinaa, jotka ovat aikojen saatossa lojumaan jäätyään muuttuneet koristeiksi. Kerro niistä koko Blogistanialle! Jos esineeseen liittyy tarina, kerro sekin. Foto ois kiva, mutta ei pakollinen. Rääkkää kanssablogaajiasi, ja pane vahinko eteenpäin haastamalla muita.

Tinkalta minullekin asti kulkeutuneeseen meemiin nyt sitten vastaan. Koristeet yleensä lentävät kaaressa tästä huushollista, niitä ei paljoa siis ole. Mutta on kuitenkin jotain, kun katson ympärilleni. Siivousta tämä kämppä kaipaa, huomaan silmäystä ympärilleni luodessani. Tuossakin ihan ilmi selvästi villakoira yrittää käydä renttua reiteen kiinni!
Roinaa sitten löytyykin sitäkin enempi...(huoh).

Olkistetson on roikkunut kirjahyllyn kulmapuussa jo kymmenisen vuotta. Se jäi mukaani aikoinaan Emäsalosta erään firman bileistä, joiden teemana oli villi länsi. Hyvät pirskeet olivatkin saluunoineen, can-can tyttöineen ja rivitanssineen.
Seuraavana aamuna sitten koko porukka haravoi uimarantaa etsien silloin vielä kallista ja vain harvoilla olevaa kännykkää. Löytyihän se viimein puskasta, jonne ystävämme oli käynyt ns. heittämässä vetensä ja sillä reissulla lentänyt turvallensa.

Kattila täytyy mainita. Se on perintönä edesmenneeltä äidiltäni. Ikää kattilalla rupeaa olemaan varmaankin kolmisenkymmentä vuotta ja ylikin. On siten kovin kuhmurainen ja elämää nähnyt. Kerran, tai useitakin, se on unohtunut tyhjänä kuumalle levylle tuntitolkuin.
Niillä puuroilla ja velleillä, mitä tuossa kattilassa on valmistettu, minusta on varttunut tällainen jämerä, tanu köriläs. Sitä kattilaa yhä pääsääntöisesti käytän, koska yksinkertaisesti sillä kattilalla saa jopa teevedestäkin parempaa kuin noilla muilla kiiltävillä "hakmanneilla". Niillä tehdystä puuroista vaan puuttuu se jokin, se viimeinen aromi, mikä äidin kattilasta tulee.
Naisväki on monta kertaa meinannut jo nakata sen menemään. Mutta onpa jäänyt tekemättä, kun ovat säikähtäneet kirpeää luontoani ja kovin mustaksi mennyttä muotoani..
 
Akustinen Landola-kitara on nurkassa pystyssä. Sitä on kokonainen armeija musiikki-ihmisiä yrittänyt saada joten miten soivaksi, mutta ei se onnistu, ei sitten millään. Kaulaa on taivutettu useaan otteeseen ja yritetty kaikki konstit, mutta ei se vaan hyvin soi. Ystäväni saavat sitä ihan lainata kuinka haluavat ja niinpä se on ollutkin vuosikausia hukassa. Tuossa se nyt kuitenkin taas on.
Kerran kun maakunnan miehet tulivat kyläreissulle, kitara oli tietenkin välittömästi kädessä. Proud Maryä kun euron kolikkoa plektrana käyttäen vedettiin, niin etutallaluu plinksahti laakana vastapäiseen seinään palasiksi mennen. Näppärät kaverini eivät häkeltyneet, vaan kävivät pihakoivun oksasta vuolemassa uuden etutallan ja taas soitto soi.

Stereovahvistin , rikkinäinen on hyllyssä. Jonkin aikaa se toimii ihan kunnolla, kunnes alkaa infermaalinen meteli kaapeista. Uskon, että saan sen omin neuvoin kuntoon, mutta sillä ei nyt ole ollut kiirettä. Tietokoneessa on niin viimeisen päälle kaiuttimet, että musiikin kuunteluun stereot ovat unohtuneet pahoin virattomiksi tässä taloudessa.  Radio kuuluu muista vehkeistä. Ehkäpä vien koko stereopinkan veljelleni, jolla on nyt huonommat vehkeet kuin nuo. Ja hän on sentään keikkaa heittävä muusikko.

Haa, tuolla on vielä yksi koriste. Se on kyllä liian vaatimattomasti sanottu.
Teddykarhu, jonka kaulassa on narulla kiinni lappu, jossa lukee "I love you". Sen sain vuosia sitten siskontytöltäni joululahjaksi.


Silloin tällöin täällä sivuilla poikkeaa mieluinen vieras, maalainen. En tiedä, kehtaanko...no tyrkkäänpä viestikapulan hänelle. Tähän hassutukseen ei sitten ole mitään lakisääteistä velvoitetta osallistua.