.Samikin tekemä random-blogi on aivan mainio juttu. Minulle, kaikesta mahdollisesta niin kovin helposti addiktoutuvalle tämä on jo silkkaa murhaa. Oma lehmä on tässä myöskin säkää myöten ojassa. Joku voi löytää tämän meikäläisenkin tekeleen sitä kautta. Muutenhan se ei ikinä onnistu.

Aion nyt tehdä uskaliaan testin. Otan viisi satunnaisblogia ja tutkin, löydänkö itsenrakennusta näistä maailmanrippeistä. Toivottavasti oma blogi ei osu kohdalle.



Eli pönttö heiluu - Onni ja poika Suuronen surmanajavat!

Mitvit - siinäpä todella uppouusi ja tuiki tuntematon tuhero. Olen lukenut toiseksi viimeisimmän postauksen aikaisemmin ja se edustaa laadukkaan Mitvitin parhaimpia raapaisuja - se edustakoon Mitvitiä tälläkin kertaa.
Eipä ole tuohon vastaväitteitä täältä päin ainakaan, nimittäin runkku- ja krapulablogien paheellisuuden naurettavuudelle. Viimeiselle kappaleelle nauroin ääneen ja se siteerattakoon tässä:

"Sitäpaitsi... Krapulablogi + Runkkublogi? Jos joku vielä perustaisi Salamipizzablogin, niin siinähän olisi kasassa ihan normisunnuntai."

Kiteitä
" Kukinta on vertauskuva hyvin tehdystä työstä; olet kylvänyt ja niittänyt kauneutta. Kukat symboloivat myös rakkautta ja hellyyttä suhteessa, jossa unennäkijä elää."

Noin alkaa uusin postaus ja minulta pantiin suu tukkoon. Onpa kaunista. Minä, niin kovin karu mies, en pysty tuohon.
Kirjoittaja Maaria Matikaiselle tuntematon ihailija on tuonut kimpun neilikoita. Enkä ihmettele. Minä ryhdyn kilpakosijaksi välittömästi, kunhan Maarian vaan ensin jostakin metsästän!
Harpunsoittajaenkelit näppäilevät tämän neidon sielun herkkiä kieliä. Toisin kuin minulla, jonka sielun sopukassa Kuortaneen torviseitsikko vetää epävireistä alte kameraden-marssia.

Minulle tuntemattomat ihailijat vain rahtaavat postiluukusta mainoksia niin, että viikon paperimäärään on joutunut hakata ainakin kahdeksan hehtaarin aukon vankkaan siemenpuumännikköön ja siinä kaikki kaunis.

digitoday

Tähän blogiin tutustun tarkemmin, kunhan olen ensin kommentoinut. Vielä en ole kuin päällisin puolin silmäillyt, mutta kohta tähän uppoudun. Toimittaja Tuomas Karhu Digitoday-lehdestä on lähettänyt tekstiviesteillään on-line matkakertomusta Venäjän federaatioon kuuluvan Burjatian pääkaupungista Ulan-Udeesta. Hän on ollut siinä hommassa kovin ahkera. Kännykkä lienee pikkusen erilainen kuin minun Unkarissa valmistettu halpis-Nokiani. Ainakin tekstaritoiminnoiltaan. Valitettavasti reissu on ihan äskettäin päättynyt.

Noniin. Ihan mukava reissu on ollut. Hyvin mielenkiintoinen ja avartava aivan varmasti.  Kirjoittaja on ilmi selvästi fiksu toisin kuin minä, joka ajaudun tuonkaltaisissa paikoissa nuohoamaan jossakin vaiheessa ihan varmasti kaikkein viheliäisimmät kapakat (joista sivumennen sanoen kovasti pidän) tai sitten huomaan itseni ihmettelemässä jossakin matoja kuhisevassa, haisevassa bordellissa. Rahatkin siinä kaikessa sekoilussa ovat jo häipyneet taivaan tuuliin. Tämä herra on kuitenkin toista maata..

Tämä jotenkin etäisesti, muistuttaa Erkki Lampénin hiihtäen läpi Suomen blogia, joka onkin parasta antia, mitä olen täältä löytänyt konsaan.


pottupellon laidalla

Kuinkas sattuikin suorastaan ihana vastakohta edelliselle blogille. Tämä kirjoittaja nimittäin valittelee, että itänaapuri ja koko entinen itäblokin alue on hänelle kokonaan käymätön alue. Meemin kartasta kuitenkin näkyy, että reissattu on Länsi-Eurooppa lävitse paria pikku pistettä lukuunottamatta. Myös Yhdysvallat ja Kanada on nähty. Ei muuta kun välittömästi itään siitä. Siellä se elämä pursuaa.

Tähän kohtaan tuli mieleen, kun Mika Waltarilta joku kyseli suositteluja matkakohteista: "Mene Eurooppaan. Siellä on kulttuuri. Miksi sinne Amerikkaan pitäisi mennä bensa-asemia katsomaan ?"

Muuten tämän tamperelaiskirjoittajan kirjoitukset pyörivät työn- ja gradunteon ympärillä. Muistuttaa liikaa omaa elämääni, joten se ei ole kovinkaan kiinnostavaa.

Mukava vitsi on heti uusimmassa postauksessa:

Käytännöllisen filosofian opiskelija ei saa työtä käytännössä,

kaukalo
Tässä nappulakiekkovalmentaja kertoo ihan mukavasti kovasti aikaavievästä harrastuksestaan. Paljon on pikkukiekkoilijoita harjoitusringissä tällä herralla, enkä kummastele. Hän ilmiselvästi pitää hommasta ja se seikka varmasti välittyy pikkupoikiin. Valittelee vaan joskus, kuinka tenavat ovat vielä energisempiä kuin hän itse, joka myös tuntuu olevan aikamoinen durasell-pupu. Liekö pelipaidasta päätellen Tapparan junnuja. Hauskat nimet näillä kahdella valmennettavilla nappulalätkäporukoilla on: Säkenet ja Lieskat.





Testi meni nappiin. Itse asiassa olen tehnyt tämän testin aiemminkin, Testiryhmän mielestä  tämänkertainen otos oli ehdottomasti paras kautta aikojen. Tekniikan Maailma suosittelee noista jokaista.