Niinhän siinä kävi, että äänestin. Sikäli meni kyllä tipalle, että olivat pahukset muutaneet alueemme äänestyspaikkaa ja minähän tietysti olin rynkyttämässä sen vanhan paikan ovea. Puolijuoksua kun pistelin, niin aivan nipinnapin ehdin velvollisuuteni täyttämään aivan toiselle koululle. Jos yhdellä äänellä olisi vaalit ratkennut, niin minä varmaankin olisin ollut se viimeinen, jonka ääni ratkaisi.
Olin jopa valinnut ehdokkaani hyvissä ajoin, eikä suinkaan käynyt niin kuin kuulemma jossain kävi, että asia ratkaistaan lanttia heittämällä äänestyssalin aulassa. Olihan se minullekin kyllä hemmetin vaikea paikka.  Kykypuolue ja sosdemit eivät ole ikinä sydäntäni sen kummemmin sulattaneet...
Kun vaalituloksia rupesi tulemaan, olin saunassa. Viimeisen päälle saunoinkin helvetillisen kuumissa löylyissä, jonka höyryissä Tonavana valuva nenänikin muuten kuivui.
Tultuani saunasta televisiossa jo haastateltiin ehdokkaita. Tulos oli ratkennut ja Halosen kasvot olivat vakavat. Totuttuhan on, että vaalivoittajaa naurattaa kuin jakoavainta. Ilmiselvästi hän oli pettynyt siitä, että "koko kansan presidentti" ainoastaan hiuksen hienosti voitti. Tai jotakin hän ilmiselvästi mietti ja syvästi. Vaalivoittajan kommentitkin olivat kovin vaisuhkoja, jopa kuivia. Eikä hän mielestäni vapautunut koko iltana hullun pidäkkeettömästi ilakoimaan.
Niinistö puolestaan näytti jopa helpottuneelta. Nythän häneen taas voi entiseen tapaan törmätä Storyvillessa kaljan ääressä naisväen ympäröimänä ja muutenkin saa olla puolivallaton mielensä mukaan.