Aion hankkia kotiini ajastimella toimivan soittolaitteen, joka töräyttää infernaalisella pauhulla aamuisin Wagnerin Valkyyrioiden ratsastuksen.
Sattui nimittäin niin, että nukuin aamulla pommiin, kaksi herätyskelloa oli siististi tyynyn vieressä kun viimein heräsin. Näin ei ole ikinä käynyt ja näin sitä kävi taas. Ja kun sitä pommiin kerta nukutaan, se tehdään kunnolla! Nipinnapin puoleen päivään ehdin hommiin. Niin sekaisin olin, että kun puolijuoksua pihalla vielä viimeisiä vaatteita vetelin niskaan, siinä vaiheessa vasta huomasin, että rillit oli jäänyt yöpöydälle. Ei muuta kuin palata hakemaan niitä. Ja puhelin, se jo pärisi työasioita koko ajan..
Töissäkin vielä tukka sojotti itään ja länteen. Silmät vieläkin ihan sikkaralla jouduin kuulemaan työtoverien leukailua ja vilpitöntä vahingoniloa. Onneksi ehdin lounaalle. Ensimmäiseksi sinne.

Enkä edes ollut hunningolla eilen !


Tehokkaasta herätyksesta muistui mieleen tapaus aikoinaan interraililla. Olimme Istanbulissa kaverini kanssa majoittuneena Peran kaupunginosassa hyvin halvassa ja erittäin vaatimattomassa otelissa. Aamulla seitsemän aikaan kumpikin lensimme metrin ylös sängystä, kun ihan ikkunan vieressä lähiömoskeijan imaami alkoi kailottamaan aamuhartauteen porukkaa. Oli muuten varmasti kajarit kunnossa siinä minareetissa! Ja hyvä, ettei yksi kajari ollut sisällä meidän huoneen avoimesta ikkunasta. Niin lähellä se oli.